Renata - Luxray

Pokemon, tyyppi - Luxray, sähkö

nimi - Renata Zolnerowich
kutsutaan - keksi itse, yleisin nimitys on varmaankin "saatanan varas"
ikä/horoskooppi - 24/Skorpioni
sukupuoli - nainen, akka, naaras, ilmaisutapa on vapaa
seksuaalinen suuntautuminen - lesbo, kaikkien yllätykseksi.
lauluääni - Meredith Brooks - Bitch
asuinpaikka - Road


kuva x
166cm/55kg

Renata ei ole nainen sieltä tuhdeimmasta päästä - vaikka rakenne onkin osakseen jäntevä, ei tuo voi paljoakaan läskeillään kehuskella. Terävät kasvonpiirteet, poskipäät eivät juurikaan naamataulusta erotu. Kulmakarvat ovat nypitty ohuiksi, ja silmät itsessään ovat kissamaiset, vinot kera kapean pupillin. Silmien väri sitten... Valkoinen osa on luxraylle tyypillisesti punertava, iiris kullanvärinen. Meikkiä ei naamassa paljoa näy sattuneesta syystä, vain kajaalia silloin tällöin ja elämä hymyilee. Asiaan, mustansävyinen hiuspehko on tuuhea, hyvinkin pörröinen - muistuttaen hyvinkin kyseisen pokemonin harjasta, otsatukan peittäessä yleensä oikeanpuoleisen silmän ja jostakin pehkon seasta löytyy myös siniset korvat, joiden sisäosa on keltainen. Solisluut näkyvät sen verran, että asiasta voisi edes mainita, ja hartiat ovat leveät. Käsivarsista löytyy lihaksia kohtuullisin määrin - ei mitään kehonrakentaja-habaa, mutta tarpeeksi siihen, että hätätilanteessa kiivetään metallitankoa ylös käsivoimin. Itse kroppaan - josta ei löydy mitään äärinaisellisuutta. Rintavarustus on kohtalainen, vyötärö vähäinen, eikä lantio juurikaan edukseen erotu. Kylkiluiden uurteet näkyvät hieman, samoin lonkkaluut, mutta siihen se lähinnä jääkin. Ei myöskään sovi unohtaa häntää, jonka päässä on keltainen, tähdenmuotoinen... tähän hätään en keksi sille mitään järkevää nimitystä, joten pysykööt tähtenä. Jaloissa on lihaksia vähäisesti, ja on sitä läskiäkin reisissä - luojalle kiitos siitä. Mutta, itseasiassa Renata on ruumiinrakenteeltaan niinsanotusti "pelkkää jalkaa" - lyhyt selkä, pitkät jalat.

Pukeutumismalliltaan Renata ei noudata superorjallisesti Luxrayn tyyliä. Värimaailma kuitenkin pysyttelee sinisessä ja mustassa, ja vähän keltaista useimmiten joko rannekorujen muodossa, tai vaihtoehtoisesti erilaisissa irtohihoissa. Lähes kaikki vaatetuksessa menee - hupparit, nahkatakit, topit, t-paidat, pitkähihaiset, farkut... Mutta ei, minihameet ei mene päälle vaikka haulikolla pakottaisi! Juhlatilaisuuksissa (jos sinne koskaan edes pääsee muutenkuin kuokkavieraaksi) miehekkäästi smokki päälle ja elämä hymyilee.

Renata on perusmukava jos se hänestä oikealta tuntuu, mutta samalla myös vittumainen tapaus. Jos ventovieras päättää lähestyä ihan vain juttelumielessä, ei Renata aio heti ensimmäiseksi tökkiä kaverilta silmiä päästä ja jättää jonnekin ojanpohjalle lojumaan - mutta kun keskustelukaveri rupeaa häijyksi, saa sanoa hyvästit lompakolleen! Kuten hän itse itseään nimittää, Renata on nykyajan Robin Hood - parilla pienellä poikkeuksella. Ryöstää rikkailta ja antaa itselleen, eikö se historian Robin Hood niin tehnytkin? Oli miten oli, nyt ei puhuta tästä enempää vaan jatketaan mukava vieras-aiheesta. Gijinkaa ei voi hyvällä tahdollakaan väittää mitenkään hypersupersosiaaliseksi, vaan puhutaan jos se sillä hetkellä tuntuu sopivalta. Ujo tuo ei missään nimessä ole, se on synti edes väittää sellaista, mutta aina turhanpäiväinen kommunikointi ei yksinkertaisesti tunnu sopivalta.
Luxray on turhan epäluuloinen vieraita kohtaan. Okei, juttelu menee, mutta turha fyysinen kontakti on yliarvostettua ja kun yllättäen joku hyökkää vaikka kätelläkseen - no, jos on sähköfetissejä eikä kovatkaan tällit haittaa, ole hyvä ja kokeile. Vasta, kun enemmän ja vähemmän lyhyen ajan päästä Renata on alkanut luottamaan johonkin, tuo ei kaihda kosketusta niinkään kovasti.

Ystävänä Renata on kohtuullinen. Vaikka tuo ei levittelekään ystäviensä asioita ympäri kyliä, paskanpuhumisesta on kehkeytynyt pinttynyt tapa, jos joku sattuu vituttamaan enemmän ja vähemmän - niinhän ne kaikki tekevät. Luxray ei välttämättä vaivautuisi kuitenkaan nousemaan yöllä sängystä ylös, jos joku ei-niin-läheinen ystävä soittaisi toisesta kaupungista ja pyytäisi vaikka kyytiä kotiin. Joo ei, tilatkootsa taksin, ei Renatalla ole rahaa ja piste!
Astetta läheisemmille ystäville Renata on lähemmäs kuin suojelukoira. Ole ystävälle häijy, niin iltapalaksi syödään grillattua pikachunkylkeä. Luxray on todellinen ruutitynnyri, joka vain odottaa räjähtämistään tiettyyn pisteeseen asti. Vaikka Renata ei olekaan täysin häijy ja läpimätä tapaus, kyllä itse kullakin sappi kiehuisi jonkun ollessa kaverille ilkeä - tällä Gijinkalla se vaan sattuu olemaan turhan yliampuvaa, riippuen ilkeyden "vakavuudesta."
Renata on enemminkin kuuntelijatyyppinen kuin sellainen, joka avautuu elämästään kaikille. Kenestä nyt olisi mukavaa hengata lähes varattoman varkaan kanssa, jos tietäisi totuuden? Siitä seuraavaan aiheeseen - nimittäin älä ikinä petä Renatan luottamusta, tai Luxray tyhjentää asuntosi, vie lompakkosi, pankkikorttisi, tunnuslukusi ja kaiken arvokkaan, myyden sitten eteenpäin - ja tyhjentäen pankkitilisi, tottakai.

Nyt on hyvä sauma alkaa puhumaan Renatan "ammatista", joten tehdään niin. Luxray on pesunkestävä varas, vaikka itsehän tuo käyttää mieluummin nimitystä "köyhä ja väärinymmärretty" - ja kaikki uskoo. Itseasiassa, Renataa ei niinkään kiinnosta asunnoista löytyvä omaisuus, vaan paksu lompakko - ja sekin toteutuu vain naisten kohdalla. Vaikka ventovieraiden kosketusta vältellään, kuka sanoi, ettei Renata voisi itse koskea vieraisiin? Koska ketään ei kiinnosta se tyyli, kuinka gijinka varastelee lompakkoja, niin siitä ei sen enempää - muuta kuin, että jos homma menee vituiksi, Renata on oppinut juoksemaan ja kiipeämään pakoon.
Vedonlyönti itsessään ei ole koskaan kiehtonut Renataa, mutta jos on tilaisuus "otella" jonkun toisen gijinkan kanssa, yleensä siihen pistetään pantiksi rahat. Eihän siinä, jos Luxray voittaa, tuo saa vastustajan rahat, mutta vastustaja ei saa mitään - Renatallahan ei ole rahaa, joten sinänsä siinä ei voi kuin voittaa.

Suhtautuminen päihteisiin on avoin. Renata itse käyttää milloin mitäkin, ja oikeastaan on jo tunnustautunut itselleen tervakeuhkoksi - vaan ei riippuvaiseksi. Alkoholi menee alas, kirkkaana tai lantrattuna, ja jos ilmaiseksi saa, niin kyllähän huumausaineetkin menee. Silti, Luxray on hyvin kriittinen nuorten päihteidenkäyttöön liittyen. Surutta gijinka voi mennä kaatamaan alakouluikäisten viinat ojaan, soittaa sossutädeille ja poliiseille aineita käyttävistä teineistä ynnä muuta vastaavaa. Tupakkakin on vähän siinä ja tässä yläkouluikäisillä, mutta Renata ei sitä kritisoi - kyllä hän itsekin aloitti yläasteella, joten ei paljoakaan ole varaa tuomita. Niin tekopyhältä kuin se kuulostaakin, Renata mielellään patistaisi kaikki lintsarit takaisin kouluun - vain sen takia, ettei hän itse jaksanut olla niin superaktiivinen koululainen, joka olisi päntännyt kaikkiin kokeisiin hyvin ja saanut hyviä numeroita. Ei ainakaan olisi tarvinnut ruveta väärinymmäretyksi, vaikka ammattikoulusta saikin valmiudet merkonomiksi - työpaikkoja vaan ei tunnu löytyvän, eikä sitä rahaa nyt itsestään tule...
Okei, ehkä niitä työpaikkoja löytyisi, mutta Renata on liian kriittinen. Ei kassalle, ei asiakaspalveluun, ei sihteeriksi muiden pompoteltavaksi ja ei jaksa enää istua koulunpenkillä vuottakaan. Laiskuus on pinttynyt piirre tietyissä asioissa, eikä Luxrayn keskittymiskyky päätä huimaa tiettyjen asioiden suhteen - joista yksi on pänttääminen.

Kaikki mikä on ilmaista, kelpaa Renatalle. Alennuskupongit, miljoonas asiakas-edut, ilmaiset arvonnat... Kaikki, missä jotakin heruu ilmaiseksi, on aina hyvä homma - tämä on tarkoitus ajatella kahdella tavalla, että kukaan ei hajoa syyttä. Kaupungilla notkuminen ei kuitenkaan ole Renatan suosikkiharrastuksia päiväsaikaan, vaan yleensä iltaisin sitä viihtyy hengailemassa baareissa, strippiklubeilla, tai vaikka juttelemassa puistokemisteille mukavia. Johtuuko mistälie, että auringonvalossa oleminen ei ole puoliksikaan niin mukavaa kuin keskellä yötä, iltasella tai aamuhämärissä... Oli miten oli, mutta silloin kun ukkostaa - mihin vuorokaudenaikaan tahansa - Renata kyllä viihtyy ulkosalla ilomielin! Tyyppivikaa, mutta siinä on myös toinenkin hyvä asia - tuskin kovin moni muu, sähkötyyppisiä lukuunottamatta vaikka niissäkin on poikkeuksia, viihtyy kaatosateessa salamoiden välkkyessä pihalla, vaikka lähikuppilassa kahvilla.

Renata syntyi maaseudulle, kauempana niistä kolmesta kaupungista jotka pelialueina toimivat, isosiskonsa kanssa, jolle taasen oli lajiksi siunaantunut Electrike. Isä oli lähemmäs kolmikymppinen Manectric, äiti hellä ja huomaavainen, lähes samanikäinen Luxio - vaikka kukaan ei moista koskaan Luxioksi uskonut tuon poikkeavan ulkonäön takia. Oli miten oli, karjanhoito oli lähemmäs arkipäivää tuolla maatilalla, ja sääli kyllä, Renata saikin kasvaa kanojen keskellä. Rahaa oli niukalti, karjan ollessa vielä nuorehkoa vanhojen mennessä jo teuraaksi, ei kauppa käynyt kovin hyvin. Toimeentulo oli tukalaa, ja lähin naapuri oli monien kilometrien päässä, joten lapsien sosiaalisuus rajoittui lähinnä vaan kotipiiriin - ja laitumilla lojuviin lehmiin. Kasvatus oli vanhoillista - naiset hoitivat kotityöt, isäntä hoiti karjan ja muut siipiveikot.
Lapsuus oli kuitenkin mukava kaikesta huolimatta. Perheen lapset lähinnä vaan leikkimielisesti nahistelivat keskenään, kun Renata oli vanhennut tarpeeksi, ja kotiin palattiin lähimetsistä kuraisina, hiukset täynnä havunneulasia ja vaatteet rikkinäisinä. Vaikka ikäeroa olikin neljä vuotta, isosisko otti mielellään pikkusiskonsa mukaan rakentelemaan hiekkakakkuja pihalle, jahtaamaan kanoja ja kiusaamaan lehmiä.

Kun peruskoulu alkoi, Renata meni samaan kouluun isosiskonsa kanssa. Seitsemänvuotias pentu teki hyvin tuttavuutta kaikkien kanssa, oli ahkerasti mukana tunneilla eikä kiusaamisesta ollut tietoakaan - vaikka luokkatoverit kohottelivat kulmiaan ja pyörittelivät silmiään, kun Shinx kertoi onnessaan tulevansa maalta kanojen ja lehmien keskeltä. Moni ei ollut edes nähnyt nautoja, asuessaan kaiken sosiaalisuuden keskellä - ainoa asia, missä sellainen oli nähty, oli tietysti lautasella. Herkullista eikö totta? Yksi ala-asteen ystävistä nousi yli kaiken - Purrloin-tyttö, joka oli luokan kenties hiljaisin, eikä vaivautunut paljoakaan pitämään ääntä itsestään. Siskokset alkoivat keskittymään pääasiassa omiin kavereihinsa, ja iltaisin jäätiinkin kahdestaan - pelaamaan lautapelejä, auttamaan äitiä kotitöissä ja niin edelleen. Purrloin alkoi tulemaan aina vaan läheisemmäksi, ja koulussa nuo olivatkin lähes erottamattomat. Vuodet kuluivat, ja alakoulu lähestyi päätöstään. Oletettavastikin juuri viimeisenä vuonna, Purrloin joutui ikäistensä tyttöjen pilkan kohteeksi - silmälasit, vähemmän "teinimäinen" pukeutumistyyli... Tottakai Renatalla keitti yli, ja Shinx menikin uhittelemaan moisille, ettei vielä edes tarvinnut olla niin "isoa tyttöä", kun eihän tässä oltu kuin 12 vuotiaita! Opettaja tuli kuitenkin väliin, ennenkuin suurempaa ehti tapahtua.

Yläkoulu alkoikin sitten niin ja näin. Karjaa oltiin taas saatu myytyä lisää teuraaksi, jolloin oli jälleen varaa ostaa tyttärille tarpeellisia välineitä kouluun sekä uusia vaatteita - ja koska Renatastakin oli isän silmissä tullut "iso tyttö", tuo sai itse alkaa valitsemaan vapaammin vaatteitaan ja tienaamaan pikkurahaa tekemällä kotitöitä. Isosisko oli jo ammattikoulussa, joten tällä kertaa Shinxin täytyi selvitä yksin koko aika koulussa. Purrloin oli vanhempineen muuttanut pois kesän aikana, joten täytyi yrittää hankkia lisää ystäviä. Vaikka joka päivä Renata soittikin ystävälleen, alkoi silti hiljalleen löytymään uusia kavereita - tai lähinnä, Renata otettiin piireihin mukaan sen pahemmin kysymättä. Joukossa oli sekä poikia että tyttöjä, joten kaveripiiri laajeni muutamassa viikossa mittavasti. Useasti Renata kutsuttiin kaikenmaailman bileisiin, mutta ei - Shinxillä ei ollut aikomustakaan sellaiseen.
Mutta kaveripiirissä alkoi tulla puheeksi kehittyminen. Mielipiteet jakautuivat sen suhteen, ketkä halusivat kehittyä ja ketkä pitivät sellaista liian "raakana touhuna". Aivan, Renataa ei kiinnostanut silloin yhtään, mutta kuitenkin, hitaasti mutta varmasti Shinx raahautui mukaan koulun jälkeen parille taistelukentälle. Taisteleminen ei sinänsä houkuttanut, mutta miksei sitä sitten kokeiltaisiin?

Pari voittoa ja häviötä. Niin se kaikki alkoi, ja harjoittelusta alkoi kehkeytymään enemmänkin harrastus kuin pelkkä iltapäivän ajanviete. Jopa sen yhden kerran, Renata pyysi isosiskonsa mukaan katsomaan harjoituksia - Electrike tuli, vaikka oli itsekin harjoitellut kovasti. Tuli kuitenkin muutama iso poika, jotka lähinnä naureskelivat kentän laidalla, kuinka tuollaiset pikku rääpäleet kehtasivat edes harjoitella. Kaikki heistä olivat toisen asteen pokémoneja, mutta isosiskolla silti meni hermot ja haastoi sopivasti Wartortlen mittaamaan voimiaan. Kesken kiehtovan ottelun, isosisko kehittyi Manectriciksi, ja sai kuin saikin annettua turpaansa isolle kilpikonnalle. Ilo oli mitä suurin, ja kaikki oli onnellisia...
Mutta sitten tuli kohtalokas 15-syntymäpäivä Renatalle. Kavereita oli kutsuttu kotiin kun vanhemmat olivat lähteneet lomalle ja jättäneet karjan lastensa vastuulle. Muutama oli tullut pilvessä paikalle, kehittämään suurtakin riitaa - ja Renata haastoi vuorostaan Beedrillin, joka eniten siellä rasitti hermoja. Tuo kehittyi Luxioksi, ajaen häiriötekijät voittonsa jälkeen pois juhlistaan.

Sen jälkeen ei tapahtunut elämää ihmeellisempää. Harjoittelu jatkui entistä kovemmin, yläkoulun jälkeen päästiin ammattikouluun merkonomilinjalle, ja 19-vuotiaana Renata kehittyi Luxrayksi. Koska rahaa ei tullut ja Renata oli asunut omillaan jo pidempään, tuo rupesi leikkimään varasta. Ainoa asia, mitä syntymäpäivien jälkeen oli eräs kohtaaminen Golemin kanssa.
Renata oli 20 vuoden iässä, kun eräs seurue oli pysähtynyt juttelemaan keskenään - selkeästi enemmän ja vähemmän ottaneena. Myöhäinen syysilta, oli hämärää, ja tottakai matkalla kotiin se suurin möhkäle - Golem - päätti alkaa haastamaan riitaa. Eihän siinä missään nakkikioskilla oltu, mutta Luxray yritti ainakin paeta tilanteesta. Kenellä sähkötyyppisellä oli mahdollisuuksia isoa kivityyppiä vastaan? Varoittamatta hyökkäsi mies kimppuun, mutta kuinka ollakaan, isku ei osunut Luxrayhyn. Isosisko oli puuttunut tilanteeseen, ja iskenyt Thunderilla Rock Blastin sivuun. Renatan piti paeta, Luxray tekikin sen melkein - vain nähdäkseen, että Golem tuhosi jollakin hyökkäyksellä - mitä Renata ei ehtinyt ajattelemaan - isosiskon kasvot.
Viime hetkellä tilanteesta paettiin, ja gijinka vei isosiskonsa sairaalaan päivystykseen. Murtumia ei ollut - mutta siskon piti jäädä sairaalaan lepäämään. Sen verran, että Luxray nukahti hetkeksi istuessaan isosiskonsa vieressä, Manectric oli kadonnut. Enää Renata ei tiedä, missä sisko on, mutta elämä jatkuu...