Nemo Lanzo Scarlett - Fraxure

Pokémon: Fraxure
Tyyppi: Dragon/Lohikäärme

Nimi: Nemo Lanzo Scarlett
Kutsuma/lempinimi: Nemo, Lan

Ikä: 23
Sukupuoli: Mies
Seksuaalinen suuntautuminen: Homoseksuaali

Asuinpaikka: Roadissa, kerrostaloyksiö

Ulkonäkö: KUVA ON TÄSSÄ Scarlettin suvusta tuleva Nemo on pituudeltaan huimat 175 senttimetriä, joten jokseenkin lyhyemmänpuoleiseksi jäänyt Fraxuregijinka kyrpiintyy huomattavasti jos hänelle märistään hänen lyhyydestään. Painoa mustahiuksisella on huimat viisikymmentä kiloa, joten ei häntä miksikään tonnikeijuksi voisi kutsua - tuskin, silloin kun Nemolla on huono päivä, häntä pitää periaatteessa syöttää lusikalla. Kaikesta huolimatta, punasilmäiseltä mieheltä löytyy kyllä lihaksia humauttamaan jotakuta turpiin - aivan varmasti. Gijinka omaa erittäin vaalean ihon, joka on periaatteessa luonnollista. Loppujen lopuksi, hän ei viihdy auringossa tumman häntänsä takia, eikä mieluiten viettäisi kesäpäivinäkään puolta yötä jäähdyttelemässä suomuista häntäänsä missään jääkylvyssä.
Sitten tullaankin niihin hieman radikaalimmanpuoleisiin ulkonäönmuotoksiin. Kuten kadulla gijinkaa karttavista mummoista saattaa huomata, Nemolla on lävistyksiä. Molempien poskien läpi kulkevat, hieman puikkoja olomuodoltaan muistuttavat punamustat lävistykset, joista toinen on katkennut kahtia erään tappelun myötä. Iho lävistyksen reunamilla punoittaa, ja on hieman ärtynyt, mutta se ei ole mitään mitä lohikäärmetyypin gijinka ei kestäisi. Lävistykset eivät kuitenkaan lopu vielä tähän - melko rääväsuisella miehellä on myös poskien läpi tulevien puikkojen lisäksi lävistys oikeassa kulmassaan ja vatsassaan. Tämän vuoksi melko suuri osa ihmisistä pitää häntä sairaana friikkinä, mutta Nemo ainakin itse henkilökohtaisesti pitää lävistyksistään, vaikkei kivun suurin ystävä olekaan.
Sitten päästäänkin niihin perusasioihin - Fraxuregijinka omistaa mustat hiukset, jotka on leikelty huolimattomasti miten sattuu. Hiukset ovat siltikin, miekkosen ystävien epäkypsistä leikkaustaidoista huolimatta, melko hyvässä kunnossa. Hiukset ovat myös silkinpehmeät aina silloin kun Nemo ei tunge sinne lakkaa tai vastaavaa pitämässä sitä poissa hänen silmiltänsä. Ja usko pois, punasilmäinen näyttää pirun hyvältä sellaisena. Miekkosen silmät ovat syvät ja ruusunpunaiset, ja Nemon suuttuessa monesta tuntuu siltä kuin niiden intensiivinen katse voisi porautua vaikka betoniseinän läpi.
Kaiken mukavan lisäksi, tummahiuksinen mies omistaa myös hännän. Kyllä, luit oikein, suomuisen, suuren hännän, jolla hän tappaa aikansa kuluksi asuntoaan valtaavia muurahaisia. Häntä on väriltään sama kuin poskista törröttävät ' syömäpuikotkin ' - sen pää on tummemman punainen, mutta muuten sen suomut ovat aivan vaaleanharmaita.
Läväreiden lisäksi Nemo omistaa hieman muutakin krääsää - esimerkiksi hänen kaulassaan on riipus, jossa roikkuu haaleahkonpunainen kuusikulmio.
Lohikäärmetyypin gijinkan perustyyliin kuuluu vihreänsävyinen napapaita, joka ylettyy jossain määrin Fraxuregijinkan littanan vatsan yläpuolelle. Sen hihat taasen peittävät hädin tuskin hartiat, ja hieman käsivarsista, jos edellämainittuakaan. Tämän lisäksi mustatukkaisella miehellä on tummanharmaat housut, jotka ovat samaa väriä hänen häntänsä ja poskissa olevien lävistystensä kanssa. Housujen vasemmassa yläreunassa on samansävyisiä läikkiä kuin useimmiten hänen kaulassaan olevassa kuusikulmiokorussa on.

Luonne: .. Millaiseksi Nemoa voisi luonnehtia. Tavallisina päivinä helposti ärsyyntyvä, huonoina jokaista vastaantulijaa turpiin vetävä gijinka ei ole todellakaan se ' the chosen one ' jos etsit uhria ärsytyksellesi. Punasilmäistä miekkosta on äärettömän helppo ärsyttää, joten tämän jumalattoman lyhyen pinnan kanssa ei olekaan ihme että kyseinen mies on kehittynyt niin korkealeveliseksi pokémoniksi - ja vielä näin nuorena. Mustahiuksisen Fraxuregijinkan hyvä mieliala on helppo pilata, esimerkiksi kadottamalla jotain hänen tavaroitaan, tai tullessa märisemään siitä kuinka paska paikka maailma on hänen kasvojensa eteen, ja sitä rataa. Tästä varmaan saittekin selville kuinka hänen kanssaan ei kuulu seurustella. Tästä voikin jo hyvin päätellä miksi hän ei kuulu mummojen lempinaapuritaulukon top-3'meen.
Niinä päivinä kun kitaraa harrastuksenaan soittava Nemo ei ole huorittelemassa kadulla vastaantulevia henkilöitä, hän useimmiten harjoittelee kitaransoittoa omassa kämpässänsä, taikka sitten viettää laatuaikaa (harvojen) ystäviensä kanssa. Punasilmäisen ollessa tylsistynyt, tämä saattaa vääristyneen unirytminsä valvoa aamun pikkutunneille asti kavereidensa kanssa kaupungin syrjäisillä kujilla, ja herätä aamulla vaikka mistä, tietämättä että mitä helvetin mömmöjä ja litkuja tulikaan sitten viimeyönä vedettyä, ilmeisesti krapulassa.
Nemoa tosin ei ole mahdoton laittaa ruotuun - ei edes sen kauniimman sukupuolen edustajan. Tarpeksi vain raivoamista ja turpiinvetämistä, niin tästäkin Fraxuregijinkasta kouliutuu aivan siedettävä persoona. Punasilmäinen kyllä osaa olla vituttava liskonroikale halutessaan, ja on kaiken lisäksi pirun hyvä muiden ärsyttämisessä, itsensä lisäksi. Joskus häntä vain ärsyttää hänen elämänsä niin hemmetin paljon, että hän alkaa kiroamaan jotain kämppänsä lattialla lojuvalle kitaralle, ja angstaamaan siitä että miten perseestä se on kun jotkut eivät osaa arvostaa sitä kunnollista musiikkia.
Syvällä kuitenkin tämän erittäin päähänottavan, kyrpiinnyttävän ja vituttavan kuoren sisällä on vain epämääräinen jätkä, joka pelkää ukkosta ja viettää mieluusti aikaansa eläinkaupan ikkunoissa ihastelemassa sitä kuinka suloisia ja lutuisia viljakäärmeet ovat olomuodoltansa. Nemolla siis on herkkä puolensa, vaikkei sitä edes aluksi uskoisi, jos katsotaan ulkonäköä ja pintakuorta hieman enemmän.
Nemoksi nimetyn Fraxuregijinkan suinkin jaksaessa, hän osaa myös olla empaattinen ja kohtelias, mutta yleensä hänen käytöstapansa ovat jossain niin syvällä, että auringon vähäisinkään loiste ei sinne yletä. Silloin kun punasilmäisellä gijinkalla on hyvä päivä, hän yleensä hermoilee kaikesta mikä on hiemankin myöhässä tai puuttuu, mutta osaa myös olla pirun huolehtivainen halutessaan. Mustahiuksisesta saa kyllä uskollisen ystävän, jos vain jaksaa vetää tätä turpiin tarpeeksi tarmokkaasti.

Menneisyys: Nemo, toiselta nimeltään Lanzo, Scarlettien suvun esikoinen, syntyi hamaana syysaamuna tähän kaupunkiin jota me kutsumme Roadiksi. Nuoren Axewinpenteleen putkahdettua maailmaan kahden rakastavan vanhemman pariin, silloin vielä ensimmäisessä muodossaan ollut Nemo tunsi itsensä onnelliseksi. Hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi - ruokaa, rakastavat vanhemmat, lämmin koti, joka oli aina vastaanottamassa hänet, oli hän sitten tulossa päiväkodista taikka sitten muualta vanhempiensa kanssa.
Mutta kun viiden vuoden iässä lohikäärmetyypin gijinka sai sisaruksia, alkoi elämän varjoisa puoli valottua miltei heti pikkuruiselle pojalle. Hänen vanhempansa eivät huomioineet häntä läheskään yhtä usein kuin ennen, eivätkä he enää muutenkaan vahtineet häntä kuin haukka poikasiaan kaksosten synnyttyä - ja tämäkös vasta ärsytti häntä. Ärsytti niin hirveästi.
Ensimmäiselle luokalle mentyään, asiat olivat alkaneet mennä hieman epämieluisaan suuntaan. Kotiin sateli melko usein soittoja siitä miten Nemo oli lyönyt luokkalaisiansa, ja sörkkinyt näitä silmiin terävillä kynsillään, mitkä olivat Axewille omaisia. Kotona asiaan ei suhtauduttu vakavasti - hänen vanhempansa vain selittelivät sitä kuinka uhmaikä oli alkanut tulla myöhässä, ja kuinka se oli hänen luonnollensa normaalia. Hänen vanhempansahan olivat Haxoruksia, joten opettajat uskoivat heitä, vaikka menivätkin aina väliin tappeluihin, jos pienenpieni Axew sellaisiin joutui.
Ala-aste meni niin ja näin - Nemo pääsi arvosanoillansa luokalta, ja jatkoi siis matkaa yläasteelle. Tällöin se tapahtui. Punasilmäisen pojan jouduttua hieman rajumpaan tappeluun, peräti ottamatta turpaansa, hän vihdoin kehittyi. Tällöin hänen vanhempansa lopulta heräsivät horroksestaan. Heidän kolmetoistavuotias poikansako, oli kehittynyt Fraxureksi, eivätkä he olleet huomanneet mitään, ennen kuin Nemo palasi kotiin yltä päältä veressä ja ruhjeissa, mutta kehittyneenä. Silloin kotona vasta tajuttiin, mikä heiltä oli mennyt ohi, ja täten he tuomitsivat (kyllä, tuomitsivat) juurikehittyneen gijinkan raivonhallintakursseille. Tosin ei sillä että ne olisivat mitään auttaneet, mutta auttoivat ainakin sen verran, ettei hän vetänyt turpiin enää kaikkia jotka ärsyttivät häntä edes hieman.
Nuorempana, Nemo ei ollut ikinä rakastanut ukkosta. Jos totta puhutaan, hän vihasi sitä, kaikissa sen olomuodoissa. Kylmät väreet riipivät pitkin Fraxuregijinkan selkää joka kerta kun ulkona ukkosti, ja silloin hänellä oli tapana mennä nukkumaan pikkusisaruksiensa kanssa samaan huoneeseen, joita oli kummallisesti oppinut rakastamaan vuosien varrella.
Eräänä päivänä Nemo lähti koko perheensä kanssa mökille. He eivät yleensä matkustelleet paljoa, joten mustahiuksinen oli todella jännittynyt kyseisen asian takia, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Kuitenkin, jokin meni todella, todella väärin perheen pään lähtiessä ajamaan heitä takaisin kotiin. Ulkona ukkosti, ja he kulkivat suuren mäntymetsän läpi, jossa ei ollut edes katuvalaistusta - oli vain hiekkatie, joka oli sekin muhkurainen, eikä sitäkään oltu varmaan huollettu vuosiin. Yht'äkkiä, perheen ajaessa hieman suurempaan kurviin, salama iski. Valtava mänty lähti kaatumaan pitkin hiekka tietä, ja ainoa asia mitä Fraxuregijinka kuuli ennen tajuntansa pimenemistä, oli oma pelästynyt rääkäisynsä.
Kun Fraxuregijinka lopulta alkoi heräilemään, hän huomasi jonkin menneen pahasti vikaan. Ensinnäkin, hänen päänsä tuntui tahmealta ja hänen sydämensä tykytti kuin viimeistä päivää. Nemon avatessa hämmentyneenä silmänsä, hän huomasi kuinka auto oli periaatteessa mennyt kahtia, suuren, kaatuvan männyn alle, ja murskannut hänen pikkusiskonsa ja isänsä suoraan ajajan puolelle autoa - eli siis sille vasemmalle puolelle. Hänen äitinsä oli herännyt jo, ja näytti huojentuneelta kun hänen poikansa näytti hengittävän. Onneksi äiti ja pikkuveli olivat selvinneet lähes naarmuitta. Mutta entäpä sitten hänen pikkusiskonsa? Isänsä? Nemolle riitti pelkkä vilkaisu vasemmalle, kun hän jo tunsi oksennuksen pyrkivän kurkkuunsa. Puu oli tehnyt selvää jälkeä kaksikosta, eikä kumpikaan päästänyt pihahdustakaan.
Nemo oli tuntenut veren ryöppyävän suustansa, tämän alkaessa itkemään ja hikottelemaan - gijinka oli lyönyt niin saatanan kovaa päänsä, että olisi ihme jos hänen sisäkalustonsakaan ei olisi ottanut mitään vauriota. Hooray, takapenkkiläiset. Vasta silloin hän alkoi itkeä kunnolla ääneen, kun hän kuuli pikkuveljensä hätäiset sanat. " Isoveli? Miksi isi ja sisko ei liiku? Onko ne ihan okei? ", ja tähän päättyvät tämän vittupäisen lohikäärmetyypin jätkän muistikuvat tältä päivältä.
Hänen äitinsä oli soittanut ambulanssin, joten herätessään Nemo löysi itsensä ensiapuosastolta. Ensimmäinen asia mitä hän teki, oli oksentaminen. Fraxuregijinka oksensi pahviseen astiaan miltei kaiken mitä oli edellisenä päivänä syönyt, niin paljon, että jopa kitkeränmakuinen sappinestekin alkoi valua hänen huuliltansa alas. Tämän session lopulta päätyttyä, hän sai kuulla koko tarinan siitä mitä oli tapahtunut - siitä kuinka puu oli kaatunut auton päälle. Hänen pikkusiskonsa ja isänsä kuolemasta häntä ei tarvinnut edes muistuttaa, sillä gijinka muisti sen kaiken aivan liiankin hyvin.
Nemo oli kuudentoista kun tämä tapahtui. Kaksi seuraavaa vuotta, hänen äitinsä ei joutunut raatamaan elättääkseen perheensä, kiitos vakuutuksen ja muutenkin valmiina olleiden varojan. , ja suurimman osan ajasta punasilmäinen poika viettikin omassa huoneessansa. Eräänä sateisena päivänä Fraxure päätti sitten ottaa itseään niskasta kiinni, ja hankkia elämän. Ensinnäkin, poika aloitti kitaransoiton uudestaan. Hän oli harrastanut jo tätä musiikinluokassaan ala-asteella, ja ollut omasta mielestään suhteellisen hyväkin siinä, joten miksipä ei? Ainakaan hänen ei enää tarvitsisi luuhata kotinsa nurkissa itkemässä kuolleita perheenjäseniänsä. Hän täten aloitti opiskelemaan sähkökitaran soittoa jonkin sortin musiikkiopistossa, samalla kun päätti hankkia itselleen osa-aikatyön. Kyllä, luit oikein. Hän kävi samalla töissä, kun harrasti kitaransoittoa, ja täten päätti hankkia itsensä kahdeksantoistavuotiaana lukioonkin. Näin tapahtui, ja kolmen vuoden vieriessä Nemo selviytyi lukioksi kutsutusta julmasta erämaasta siedettävän todistuksen kera - nyt hän pystyi taas keskittymään kitaransoittoonsa kaikella antaumuksella.
21- vuotiaana Nemo kuitenkin päätti muuttaa pois kotoansa. Hän oli kerännyt kolme vuotta putkeen siihen tarvittavia rahoja, ja hänen äitinsä antoi hänelle mukavan summan jotta hän voisi etsiä itselleen kunnollisen asunnon, ja näin tapahtui. Kun hän muutti omillensa ja rahtasi tavarat mukanansa, Fraxure ajatteli aluksi ettei millään helvetissä selviäisi kaikista laskuista sun muista. Tästä huolimatta, hän hankki itselleen parikin lävistystä, joista suurin ja näyttävin onkin hänen poskissaan kiinni. Toinen niistä tosin katkesi eräässä tappelussa, mutta Nemo piti sitä vain hyvännäköisenä, eikä siis jaksanut korjauttaa mitään. Nykyään hän elää Roadissa kerrostaloyksiössä, ja kitaransoiton lisäksi vetää työtä baarissa siivoojana siinä samalla.

Iskut: Nemon tyyppiä korostava Dragon Claw voi tehdä saman tyypin edustajille, ja jopa muillekkin kivuliaan pahaa jälkeä. Fraxuregijinka osaa myös Dragon Tailin, jolla pystyy helposti heittämään niitä heikommanpuoleisia vastustajia seinään - muihin se tekee osuessaan pahaa jälkeä, mutta se ei osukaan aina. Massiivisen voimakas Giga Impactkin pystyy olemaan aikamoinen riesa vastustajille, mutta siitä on se etu että mustahiuksinen jätkä joutuu pitämään tämän jälkeen taukoa taistelusta. Lisäksi gijinkan surkeita puolustuskykyjä turvaamaan olkoot Endure, jonka avulla hän voi muuten mahdollisesta päätösiskusta selviytyä, hädin tuskin tolpillansa.

Muuta:
- Äänteksi laskettakoot tämä >>>TÄMÄ<<<
- Nemo pelkää ukkosta, ja tämän takia häntä vituttaa yli kaiken jos joku tulee viisastelemaan hänelle sen takia. Ensin aiheesta keskustelu ei saata näyttää vaikuttavan gijinkaan millään, mutta lopulta miekkosen puhe onkin jotain epämääräistä sopertelua.
- Ei ole seurustellut kertaakaan, mutta katselee paljon mieluummin miesten perseitä kuin naisten.